Sisustussuunnittelu DecoFeast.

Sisustussuunnittelu DecoFeast. Olen Eevi - yrittäjä ja aistiesteettömyyden asiantuntija. Teen hyvinvointia tukevaa tila- ja sisustussuunnittelua koteihin ja yrityksiin koko Suomen alueella.

Luomassa maailmaa, missä esteettömyyden vaatimukset toteutuvat myös aistiherkkien kohdalla 🔥

Hyvinvointia tukevaa tila- ja sisustussuunnittelua yrityksiin ja koteihin. Missioni on auttaa asiakkaitani elämään oman näköistä elämää sekä voimaan paremmin arjessa, suunnittelemalla tiloja ja ympäristöjä, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan. Ydinosaamiseni ja suurin intohimoni tila- ja sisustussuunnitte

lussa kiteytyy aistiesteettömyyteen. Erilaisten aistikuormitushaasteiden kanssa kamppailevien elämänlaadun ja ympäristöä kohtaan kokeman turvallisuuden tunteen maksimoiminen tila- ja sisustussuunnittelun avulla sytyttää minut eloon työssäni. Haaveilen maailmasta, missä aistiherkän ei tarvitse mukautua rakennettuun ympäristöön, siihen sellaiseen missä kukaan ei ole osannut huomioida hänen aistitarpeitaan, vaan ympäristö on rakennettu tukemaan myös aistiherkän tarpeita, jaksamista sekä toimintaa. Koen tärkeäksi tehtäväksi levittää tietoa aistiesteettömyydestä ja sen hyödyistä, niin yksilö kuin yhteiskunnallisella tasolla. Olen kirjoittanut aiheesta työkirjan (2023), joka sisältää mm. kattavan tietopaketin aistiesteettömyydestä ja aistiesteettömästä sisustamisesta sekä runsaasti tehtäviä. Koska olen aistiyliherkkänä itsekin kohderyhmää, olen kirjoittanut kirjaan myös omia kokemuksiani sekä fiiliksiä aistiherkkyyksistä ja niiden tuomista haasteista ja tarpeista. Pidän luentoja aiheesta alan messuilla ja erilaisissa ammattilaistapahtumissa. Suunnitteluprojekteissa eniten sytyn kokonaisvaltaisista ja teknisistä projekteista, missä pääsen suunnittelemaan toimivia, tunnelmallisia ja asiakkaan näköisiä sekä tuntuisia tiloja ja ympäristöjä. Teen sekä uudis- että saneerauskohteita. Kotikohteiden lisäksi suunnittelen erityisen mielelläni työympäristöjä, erilaisia kaupallisia tiloja sekä messuosastoja , joissa elämyksellisyys ja kokemuksellisuus on otettu huomioon ❤️‍🔥

Suunnittelutöiden lisäksi toimin Jyväskylän kristillisen opiston sisustussuunnittelun monimuotokoulutuksen vastuukouluttajana ja koulutan ammattilaisia aistiesteettömyyden äärellä oman verkkovalmennuksen kautta. Kun kaipaat apua sisustusasioissa, pienissä tai isoissa, otathan yhteyttä 💌

[email protected] | 0442746587 | www.decofeast.fi

Vuosi sitten kesällä törmäsin Gartnerin ennusteeseen, jonka mukaan vuoteen 2027 mennessä 25 prosenttia maailman suurimmi...
09/06/2026

Vuosi sitten kesällä törmäsin Gartnerin ennusteeseen, jonka mukaan vuoteen 2027 mennessä 25 prosenttia maailman suurimmista yrityksistä rekrytoi aktiivisesti neurovähemmistöläisiä liiketoiminnan suorituskyvyn parantamiseksi.

Ajatus ei ollut mulle millään tavalla yllättävä. Päinvastoin.

Jos organisaatiot haluaa lisää innovatiivisuutta, luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja uudenlaista ajattelua, neurodiversiteetin huomioiminen koko sen laajuudessaan on täysin looginen suunta rekrytoinnissa.

M***a mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän pohdin itse rekrytointia seuraavaa aikaa.

Rekrytointi rakentaa vetovoimaa, m***a työympäristöt, johtaminen ja toimintakulttuuri rakentaa pitovoimaa. Ja kysymykset pitovoiman äärellä kiinnostaa erityisen paljon.

Ei ole nimittäin hyötyä rakentaa rekryprosesseja, jotka tukevat neurodiversiteetin toteutumista, jos työympäristöt, johtamiskäytännöt ja toimintakulttuurit perustuvat edelleen ajatukseen yhdestä oikeasta tavasta tehdä työtä, ajatella ja palautua.

Jos organisaatio onnistuu houkuttelemaan sisään monimuotoisen joukon ihmisiä, m***a ympärillä olevat rakenteet eivät tue heidän tapaansa toimia, ongelma ei ole rekrytoinnissa. Ongelma on siinä, mitä tapahtuu rekrytoinnin jälkeen.

Kirjoitin tästä aiheesta pidemmin tämän viikon uutiskirjeessä. Uutiskirje on poikkeuksellisesti luettavissa myös verkossa.

Jos haluat samalla tarkastella omaa työympäristöä tästä näkökulmasta, voit liittyä uutiskirjeen tilaajaksi ja ladata maksuttoman ympäristöjen tarkistuslistan aistiesteettömyyden näkökulmasta.

Se on yksinkertainen ja tehokas tapa tunnistaa, millaiset asiat ympäristössänne tällä hetkellä kuormittaa erilaisia ihmisiä – ja millaisia keskusteluja niiden pohjalta voisi olla tarpeen käydä.

eevi-vihinen-uutiskirje.beehiiv.com

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

Vaikka aistiesteettömyys onkin asiantuntijuuteni ydin, harva asiakas ottaa muhun yhteyttä siksi, että haluaa ostaa aisti...
02/06/2026

Vaikka aistiesteettömyys onkin asiantuntijuuteni ydin, harva asiakas ottaa muhun yhteyttä siksi, että haluaa ostaa aistiesteettömyyttä tai lisätä ensisijaisesti aistiesteettömyyden substanssiosaamistaan. Toki on heitäkin, m***a suurin osa muuta.

Kun asiakkaat ottavat yhteyttä, he puhuvat yleensä kuormituksesta, keskittymisen haasteista, työrauhan puutteesta, psykologisesta turvallisuudesta tai siitä, miten ihmiset väsyvät jatkuvien keskeytysten keskellä. He pohtivat yhdenvertaisuutta, osallisuutta, työhyvinvointia tai sitä, miten erilaiset ihmiset voitaisiin huomioida paremmin työelämässä ja erilaisissa ympäristöissä.

Viime aikoina oon käynyt mielenkiintoisia keskusteluja useiden kuntaorganisaatioiden kanssa. Keskusteluissa on noussut toistuvasti esiin samoja haasteita ja ongelmat kyllä tunnistetaan hyvin.

Tiedetään, että kognitiivinen kuormitus kasvaa ja työpäivät pirstaloituvat jatkuvien keskeytysten takia. Psykologisen turvallisuuden teemat on noussut esiin lähes jokaisessa tapaamisessa. Kuormittavia fyysisiä ympäristöjä tunnistetaan myös tosi hyvin ja ollaan tietoisia siitä, että ihmisten palautuminen on koetuksella. Näistä asioista puhutaan paljon.

Haasteena ei ole ongelmien tunnistaminen, vaan se, että ratkaisuja ei olla vielä löydetty ja niitä luonnollisesti kaivataan ja isosti.

Aistiesteettömyys on asiantuntijuuteni ydin ja viitekehys, jonka kautta näitä asioita tarkastelen. Siksi keskustelut asiakkaiden kanssa harvoin alkaa aistiesteettömyydestä. Ne alkaa kuormituksesta, työrauhasta, osallisuudesta, yhdenvertaisuudesta, hyvinvoinnista tai siitä, miten erilaiset ihmiset voitaisiin huomioida paremmin.

Aistiesteettömyys ei ole hyvinvoinnista, osallisuudesta tai yhdenvertaisuudesta irrallinen asia. Se on tärkeä näkökulma, jonka kautta näitä kaikkia teemoja voidaan tarkastella ja kehittää tehokkaasti.

Mun työn ytimessä ei ole pelkästään aistit tai ympäristöt. Keskiössä on ihmisen ja ympäristön välinen suhde sekä se, miten voidaan rakentaa ympäristöjä, rakenteita ja toimintatapoja, jotka tukee ihmisten hyvinvointia, osallisuutta ja mahdollisuuksia onnistua omana itsenään.

Ja just siinä aistiesteettömyyden suurin voima mun mielestä on.

🙋🏻‍♀️ Eevi

Kuurupiiloa rakenteiden takana? 👀Neurodiversiteetistä, saavutettavuudesta ja hyvinvoinnista puhutaan paljon. On myös ila...
18/05/2026

Kuurupiiloa rakenteiden takana? 👀

Neurodiversiteetistä, saavutettavuudesta ja hyvinvoinnista puhutaan paljon. On myös ilahduttavaa, että vuosi vuodelta enemmän myös aistiesteettömyydestä osataan puhua ihan sen oikealla termillä, ja ymmärretään sen tärkeys ja laaja positiivinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Tosi hyvä!

Mut kyl mä silti usein mietin, että mitä niiden puheiden jälkeen oikeesti tapahtuu?

Koska tällä hetkellä tuntuu siltä, että tieto kyllä lisääntyy, mut samaan aikaan loppukäyttäjät — työntekijät, opiskelijat, tiimit, asiakkaat jne. — kipuilee edelleen.

Jos halutaan aidosti rakentaa maailmaa, missä ihmiset eri lähtökohdista voi olla osana yhteiskuntaa, kukoistaa omalla osaamisellaan ja voida hyvin, tarvitaan ehdottomasti myös konkreettisia muutoksia rakenteisiin, toimintatapoihin, kulttuuriin ja ympäristöihin.

Ja kyllä — isot rakenteet muuttuu tosi hitaasti. Se on täysin totta. Mut kyl musta toisinaan tuntuu myös siltä, että niiden taakse on vähän turhan helppo piiloutua.

“Kun nämä rakenteet nyt ovat niin hankalia.”
“Iso laiva kääntyy hitaasti.”

No kääntyyhän se hitaasti! Se on päivän selvä asia, mitä kukaan tuskin kiistää. Mut jos sitä ei missään vaiheessa edes lähdetä kääntämään, niin ei se kyllä koskaan myöskään käänny.

🥲

No, sitten kun sitä laivaa tietoisesti halutaan lähteä kääntämään, niin ota mukaasi tämä seuraava ja ehdottoman tärkeä neuvo, joka mahdollistaa muutosta onnistumaan:

Jos kehitetään vaikkapa työympäristöjä, toimintatapoja tai työelämää neurodiversiteetti huomioiden, silloin myös kehitystyössä täytyy ehdottomasti olla mukana ihmisiä, jotka itsekin edustavat tätä diversiteettiä.

Koska ihminen, joka ei itse koe vaikkapa aistikuormitusta, ei yksinkertaisesti voi nähdä tai tunnistaa niitä asioita, jotka kuormittavat meitä aistiherkkiä joka päivä.

💡

Toivon, että seuraavien vuosien aikana aistiesteettömyyden äärellä siirrytään enemmän puheesta käytäntöön.

Että uskalletaan testata, kerätä dataa ja rakentaa uudenlaisia ratkaisuja.

Koska mitään muutosta ei voida todentaa toimivaksi tai toimimattomaksi, jos mitään ei lähdetä muuttamaan.

🫱🏼‍🫲🏽

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

Miksi työelämä tarvitsee uudenlaista asiantuntijuutta juuri nyt?Paljon puhutaan jatkuvasti tehokkuudesta, innovatiivisuu...
14/05/2026

Miksi työelämä tarvitsee uudenlaista asiantuntijuutta juuri nyt?

Paljon puhutaan jatkuvasti tehokkuudesta, innovatiivisuudesta, luovuudesta, jatkuvasta oppimisesta, muutoskyvykkyydestä ja siitä, miten organisaatioiden täytyy pystyä uudistumaan nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Mut samaan aikaan nykyinen työelämä ja ne ympäristöt, joissa ihmiset työskentelee, ei valitettavasti kovin hyvin mahdollista niitä asioita mitä ihmisiltä odotetaan.

💡

Koska tehokkuus ei synny jatkuvassa kiireessä eikä luovuus todellakaan synny kuormituksen keskellä.

Innovatiivisuus ei pääse syntymään hermostollisesti ylikuormittuneessa tilassa.

Vai pääseekö?
Korjaa, jos oon omien kokemusteni kanssa väärässä 👀🫱🏼‍🫲🏽

💡

Silti monissa ympäristöissä ihmisiltä odotetaan koko ajan enemmän, samalla kun palautumiselle, keskittymiselle ja hermoston tasapainolle jää vähemmän tilaa ja mahdollisuutta.

Ja erityisen kiinnostavaa on se, miten paljon neurodiversiteetistä puhutaan tällä hetkellä työelämässä.

Ja pelkästään hyvä, että puhutaan!

Mut tässä kohtaa pelkkä tieto ja puhe ei enää riitä.

💡

Jos organisaatiot haluaa aidosti rakentaa työelämää, jossa keskenään erilaiset ihmiset voivat käyttää osaamistaan, osallistua ja voida hyvin, ympäristöjen, toimintatapojen ja kulttuurin on myös muututtava tukemaan tätä.

Ei riitä, että moninaisuutta halutaan rekrytoida sisään, jos rakenteet ja ympäristöt kuormittavat ihmisiä jatkuvasti ulos.

💡

Aistiesteettömyys ei ole irrallinen lisä tai pehmeä teema.

Se on yksi keskeisimmistä tavoista rakentaa työelämää, joka tukee ihmisten keskittymistä, palautumista, luovuutta, hyvinvointia ja mahdollisuutta käyttää omaa osaamistaan.

Olipa ihminen sitten neurovähemmistöön tai -enemmistöön kuuluva, osa neuromoninaisuutta meistä jokainen on. Ja olipa sitten aistiherkkä tai ei niin kovin herkkä, aistit meillä kaikilla on.

💡

Kenen vastuulla lopulta on rakentaa sellainen työelämä, joka tukee niitä lopputuloksia, joita ihmisiltä odotetaan?

--

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

Jos jokin on fakta, niin se, että pelkkä asioiden ajattelu ja niistä keskustelu ei vielä muuta mitään.🥔Ei kasva perunaka...
12/05/2026

Jos jokin on fakta, niin se, että pelkkä asioiden ajattelu ja niistä keskustelu ei vielä muuta mitään.

🥔

Ei kasva perunakaan pellossa, jos et kynnä, istuta, kastele, multaa ja ravitse — siitäkin huolimatta, että olisit lukenut sata “Kaikki perunan kasvatuksesta” -kirjaa ja osallistunut keskusteluihin valtakunnan ykkösmedioita myöten.

Jos haluaa onnistua perunan kasvatuksessa ja päästä nauttimaan sadon antimista, on tehtävä konkreettinen työ ensin.

Ei ilmesty peruna lautaselle pelkästään sitä ajattelemalla ja siitä keskustelemalla.

🥔

Sama pätee myös aistiesteettömyyden äärellä.

Muutos ei synny vain siitä, että ongelmia tunnistetaan ja ymmärretään aistiesteettömyyden tarve ja sen valtavat positiiviset vaikutukset.

Jossain vaiheessa tarvitaan myös konkreettisia tekoja ja ennen kaikkea rohkeutta ja tahtotilaa tehdä asioita toisin.

🥔

Kun pari vuotta sitten rakensin ja loin mun AISTIESTEETÖN-valmennuksen, en luonut sitä vaan siksi, että aiheesta keskusteltaisiin enemmän tai että tieto aistiesteettömyydestä lisääntyisi.

Loin sen siksi, että sen avulla saadaan myös ne perunat sinne lautaselle.

Että valmennuksen avulla rakennetaan uudenlaista asiantuntijuutta ja käytännön muutosta. Valmennuksen tarkoitus on auttaa näkemään uusin silmin kokonaisuutta ja viemään ajattelu käytäntöön. Tehdä näkyväksi kuormituksen juurisyitä ja rakentaa ratkaisuja, jotka näkyvät oikeesti arjessa.

🥔

Ja ne konkreettiset ratkaisut, ja niiden avulla tehtävät muutokset synnyttää sitä satoa, mistä päästään nauttimaan. Kyse on muutoksesta, joka näkyy ja tuntuu arjessa.

Toivon, että valmennukseni jälkeen ihmiset ja organisaatiot ei enää vain ajattele asioita eri tavalla, vaan ennen kaikkea uskaltavat myös tehdä asioita eri tavalla.

Että ajattelu siirtyy toiminnan tasolle. Koska mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.

🥔

Syksyn 2026 AISTIESTEETÖN-valmennuksen ilmoittautuminen on auki.

Jos tunnistat tarpeen rakentaa ympäristöjä, palveluita tai toimintatapoja, jotka tukevat ihmisiä paremmin ja yhdenvertaisuutta tukien — tervetuloa mukaan syksyn valmennukseen.

Autan kaikkia valmennukseen tulijoita saamaan ne perunat sinne lautaselle ❤️‍🔥

🥔

PS. Katso vielä kommentit 🥔🥔

Aika aikaansa kutakin ✨ Ehkä tiesitkin, että toimin JKO:n sisustussuunnittelun monimuotokoulutuksen vastuukouluttajana. ...
26/04/2026

Aika aikaansa kutakin ✨

Ehkä tiesitkin, että toimin JKO:n sisustussuunnittelun monimuotokoulutuksen vastuukouluttajana. Viikonloppuna oli huhtikuun lähijakso ja käytiin mm. yritysvierailulla .jyvaskyla 👋🏼

Ensi kuussa tää mun neljäs opetusryhmä valmistuu ja meidän yhteinen matka opintojen äärellä päättyy. Joka vuosi yhtä haikeaa, koska sissareiden kanssa muodostuu aina omanlainen tiivis ja merkityksellinen opintovuosi 🥹

Yllätin itseni sillon, kun alotin nää opetukset.

Se oli talvi 2022, kun sain kollegaltani yllättäen puhelun. Maru oli jäämässä kyseisen koulutuksen opehommista pois, ja kysyi voisinko ottaa tontin hoitaakseni.

Eka olin semi järkyttynyt ja aattelin hiljaa mielessäni, että nyt lienee Hautalan Maru ihan sekasin, kun kysyy mua hommaan - kuka minä oisin ketään opettamaan?! 🫠
Osasi kuitenkin perustella sen verran hyvin, että miksi kysyy mua, joten päätin ottaa haasteen vastaan.

Pian neljä vuotta ja neljä valmistunutta sissariryhmää myöhemmin voin sanoo, että on ollu vörtti! Sissareiden kouluttaminen on ollu tosi merkityksellistä ja palkitsevaa työtä ✨

Kaikella on kuitenkin oma aikansa ja tän kevään aikana tein päätöksen, että tuleva lukuvuosi 2026-2027 on mun viimeinen JKO:n sissareiden vastuukouluttajana.

Tää on strateginen päätös — haluan keskittyä jatkossa taas täysin oman yritykseni toimintaan ja omien palveluiden tuottamiseen. Aika aikaansa kutakin ✨

Vika oma sissariryhmä starttaa elokuussa. Oon tosi kiitollinen kaikista näistä vuosista ja siitä, että Maru vuosia sitten kysyi mua hommaa vetämään. Erityisen mielenkiintoista tässä tarinassa on se, että millasta potentiaalia joku muu saattaa sussa nähdä, mitä et itse itsessäsi vielä osaa nähdä ✨

Samoja havaintoja saan itsekin sissareita kouluttaessa tehdä ja nähdä. Uuden oppiminen on aina inspiroivaa, innostavaa ja avaa uusia näköaloja ja mahdollisuuksia, mut samaan aikaan se tekee myös kipeää — erityisesti kun astutaan uuden ammatti-identiteetin äärelle.

Ajattelen, että muutosten äärellä on tosi tärkeää saada kipuilla ja kasvaa rauhassa. Sellasta turvan ilmapiiriä koitan aina jokaisen ryhmän äärellä erityisellä huomiolla vaalia ja rakentaa.

✨❤️👋🏼

Ootko jo kuullut Herkkien vallankumouksesta?❤️‍🔥Herkkien vallankumous on liike kohti maailmaa, jossa ihmisen ei tarvii k...
18/04/2026

Ootko jo kuullut Herkkien vallankumouksesta?

❤️‍🔥

Herkkien vallankumous on liike kohti maailmaa, jossa ihmisen ei tarvii kovettaa, muuttaa tai pienentää itseään pärjätäkseen.

Se on meille, jotka tunnetaan syvästi, nähdään paljon ja väsytään liian usein siksi, että yritetään mahtua rakenteisiin, joita ei ole rakennettu meitä varten.

M***a se on myös kaikille meidän herkkien liittolaisille — teille, jotka haluatte ymmärtää paremmin, rakentaa viisaammin ja luoda ympäristöjä, joissa useampi voi voida hyvin.

❤️‍🔥

Herkkien vallankumouksen porukka saa multa kirjeitä noin kerran viikossa.

Kirjeissä puhun siitä, miten ympäristöt vaikuttaa hyvinvointiin, työelämään, identiteettiin ja arjen kokemukseen.

Kirjoitan aistiesteettömyydestä, herkkyydestä, tiloista, rakenteista ja siitä, miksi maailma tarvitsee enemmän inhimillisiä ympäristöjä — ei kovempia ihmisiä.

Kerron myös havainnoistani rakennetun ympäristön ja herkkien ihmisten välisestä suhteesta. Niistä asioista, joita oon saanut seurata yli kahdeksan vuoden ajan suunnittelijana ja aistiesteettömyyden asiantuntijana.

Kirjeissä kuuluu vahvasti myös minä ihmisenä. Kirjotan tarinoita omasta elämästäni, kokemuksistani ja siitä, miltä tuntuu elää herkkänä ihmisenä maailmassa, joka on rakennettu kuvitteelliselle keskivertoihmiselle.

❤️‍🔥

Jos nää teemat resonoi, tervetuloa mukaan Herkkien vallankumoukseen!

Kaikille uusille kirjekavereille oon tehnyt lahjaksi tarkistuslistan, jonka avulla voit tarkastella työympäristöjä ja tiloja uusin silmin sekä löytää käytännön kehityskohteita.

Pääset liittymään Herkkien vallankumoukseen täältä:

https://eevi-vihinen-uutiskirje.beehiiv.com

❤️‍🔥

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

Tiiän, etten ois mun yrityksen ja palveluiden kanssa tässä pisteessä, jos mun ajattelua ei olis laajennettu ja sparrattu...
18/03/2026

Tiiän, etten ois mun yrityksen ja palveluiden kanssa tässä pisteessä, jos mun ajattelua ei olis laajennettu ja sparrattu viime vuosien aikana eri tahojen toimesta

(lämpimät ja kiitolliset terkut mm. teille , ja .paakkari )

🙋🏻‍♀️🫱🏼‍🫲🏽

Jokainen kantaa repussa mukanaan kaiken sen jäätävän ammattitaidon ja osaamisen lisäksi aika ajoin myös epävarmuutta, kaaosta ja näköalattomuutta.

Se on enemmän kuin inhimillistä, ja läsnä taatusti kaikilla jossain vaiheessa omalla matkalla.

Mut tarinan taika ja kauneus on siinä, että onneks näitä hankalasti pureskeltavia eväitä ei ole pakko yksin niellä. Jeesiä kannattaa aina pyytää, kun homma alkaa takkuamaan!

Vuosien aikana multa on kysytty useamman kerran sama kysymys: “Voitko sparrata?”

Viimeksi pari viikkoa sitten, ja tää pysäytti mut miettimään asiaa tarkemmin.

Oon tehnyt tämän tyyppistä sparrausta vuosien varrella paljonkin – 1:1 kollegoiden kanssa, osana omia valmennuksiani ja opiskelijaryhmien ohjaamisessa – m***a en ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä varsinaisena palveluna.

Näistä huomioista ja suorista “voisitko sparrata mua?” -yhteydenotoista on syntymässä sparrauspalvelu, jota lähden nyt pilotoimaan.

🌱

Pilotti sisältää 3 × 60 min 1:1 sparrausta, jossa:

• kirkastetaan tilannetta ja tavoitetta
• tarkastellaan uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja
• jäsennetään seuraavia askelia eteenpäin

Sparraukseen on mahdollista tulla myös yksittäisenä kertana, jos haluat ensin kokeilla miltä tällainen yhteinen ajattelutyö tuntuu.

🌱

Sparraus on suunnattu erityisesti:

• herkille yrittäjille
• luovan alan toimijoille
• ammattilaisille, jotka työskentelevät aistiherkkyyden tai aistiesteettömyyden teemojen parissa tai haluavat kirkastaa näihin liittyviä palveluja ja omaa toimintaansa.

Sivuhuomiona sanottava, että viihdyn myös ryhmien ja tiimien ajattelun sparraajana.

Kun ajatukset alkaa liikkua yhdessä, keskusteluun syntyy usein todella hedelmällisiä näköaloja, mitä yksin on vaikea nähdä.

🌱

Jos sparraus tuntuu sulle tässä hetkessä hyvältä ja tarpeelliselta, laita mulle viestiä. Kerron mielelläni lisää pilotista!

🙋🏻‍♀️

Jotenkin vaan törkeen hyvä viikko, minkäs teet! Ajatuksia työviikosta ja sen vierestä.🌝1. Asiat eteni isossa kuvassa, m*...
14/03/2026

Jotenkin vaan törkeen hyvä viikko, minkäs teet! Ajatuksia työviikosta ja sen vierestä.

🌝

1. Asiat eteni isossa kuvassa, m***a myös tässä hetkessä. Hyvä fiilis!

2. Viikko sisälsi mm. yli 50 kunnan kontaktointia, valmennuslive mun AISTIESTEETÖN -valmennusporukan kanssa, yksi 1:1 sparraus asiakkaan kanssa, myyntiä, useampi mielenkiintoinen sähköpostiviestittely työprojekteihin liittyen jne. Yks tosi tärkee ja merkityksellinen huomio minkä tein viikon aikana on se, että selkeitä viitteitä alkaa enenevissä määrin näkymään sille, että markkina alkaa olemaan koko ajan enemmän auki aistiesteettömyyden asiantuntija palveluille. Tää on tosi tärkee huomio, koska aihe jonka äärellä työkseni operoin, on vielä tosi uusi ja markkinaa on pakko koko ajan myös opettaa ja oivalluttaa. It's getting there ❤️‍🔥

3. Kun oot niin hupaisa, että sun tekoälyäkin naurattaa 🥲

4. Kömmin myös enemmän esiin mun 1:1 sparrauspalveluiden kanssa. Oli ilo huomata, että tällehän vois tosiaan olla kysyntää laajemminkin! Ens viikolla tärähtää 🔥

5. Asiakkaiden tuki 😍🥰🥹

6. Black is my happy color 🖤 Oon värjänny hiukset mustaksi ekaa kertaa muistaakseni 17 vuotiaana. Sitä ennen oli jo m***a vuotta tumma väri hiuksissa. Mut oon luonnostaan tosi vaalea, välillä mietin, et miltähän näyttäisin omalla hiusvärillä 😄 Kulmakarvatkin on luonnostaan niin vaaleat, että hyvä kun näkyy ilman meikkiä 🤭

7. It is what it is 🤷🏻‍♀️🤌🏼

8. Vibes ☀️

9. Tapahtunut tällä viikolla. Otan tän mukaani myös tuleviin viikkoihin 🔥

Huomasin viikonloppuna pohtivani useamman kerran yhtä asiaa.Sitä, että kuinka monelle viikonloppu (tai vapaapäivät) on o...
09/03/2026

Huomasin viikonloppuna pohtivani useamman kerran yhtä asiaa.

Sitä, että kuinka monelle viikonloppu (tai vapaapäivät) on oikeesti vapaapäiviä, eikä vaan raakaa palautumista työarjesta?

- Lauantai menee siihen, että yrittää saada kierroksia alas työviikon jälkeen.

- Sunnuntaina alkaa hiljalleen tuntua siltä, että pää toimii taas semi normaalisti.

- Ja sitten onkin jo maanantai.

👀

Jos vapaapäivät menee sellaiseen “raivopalautumiseen”, millon elämästä oikeesti nautitaan?

Millon on energiaa tehdä niitä asioita, jotka tuo arkeen iloa, uteliaisuutta ja merkitystä?

En sano tätä kritiikkinä ketään kohtaan, pohdin enemmänkin uteliaana.

Onko tämä joku meidän modernin työelämän rytmi, vai selkee merkki siitä, että arjen kuormituksessa on asioita, mitä ei olla vielä kunnolla pysähdytty tarkastelemaan?

Työni kautta näen paljon sitä, kuinka suuri vaikutus arjen ympäristöillä on siihen, miten hermosto kuormittuu päivien aikana.

Jos ympäristö kuormittaa jatkuvasti — melulla, keskeytyksillä, visuaalisella levottomuudella tai jatkuvalla ärsyketulvalla — viikonlopusta voi helposti tulla vain palautumista siitä.

Sillon vapaapäivät ei ole vapaita, vaan enemmänkin jatkuvaa korjausliikettä menneeltä viikolta. Sellanen joka viikkoinen, sisäinen, tulipalojen sammuttelu.

Tunnistatko tän ilmiön omasta arjesta?

Palauduitko oikeesti menneenä viikonloppuna (tai viime vapaapäivillä) ja jaksoitko tehdä mieluisia vapaa-ajan asioita? Vai menikö vapaat enemmänkin viikosta palautumiseen, jotta maanantaina jaksaa taas töihin?

Jos näin, mikä yksi asia arjessa pitäisi muuttua, jotta elämästä nauttiminen olisi enemmän läsnä — myös tavallisina viikkoina, ei pelkästään lomilla?

Oon utelias kuulemaan, miten te muut tän koette?

Kuvat viikonlopun kävelyiltä jäällä, missä tätä asiaa tulin pohtineeksi.

☀️😎

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

Osoite

Muurame

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Sisustussuunnittelu DecoFeast. :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Sisustussuunnittelu DecoFeast. :lle:

Jaa