10/05/2026
Hyvää äitienpäivää kaikille! 🌸
Jokaisella meillä on äiti, joko maan päällä tai jo pilven reunalla.
Suhde äitiin on useimmille elämän ensimmäinen kiintymyssuhde ja kontakti ympäröivään maailmaan. Vanhemmilta perimme geeniemme lisäksi uskomuksia, arvoja ja toimintamalleja sekä pitkälti senkin, millä tavoin näemme itsemme ja sitä kautta toisemme. Suhde äitiin tai omaan vanhempaan ei ole aina vain läheinen ja mutkaton. Perhesysteemissä saattaa kyteä asioita, joita ei tiedosteta tai ne ovat niin kipeitä, ettei niitä haluta katsoa ja kohdata. Nykyaikana puhutaan paljon ylisukupolvisista traumoista ja taakkasiirtymästä, tunne-elämään liittyvistä haavoista ja kaavoista, jotka tiedostamattamme siirtyvät seuraaville sukupolville, jos niitä ei kukaan kohtaa ja käsittele.
Traumakierteen katkaiseminen vaatii sen, että tutustumme itseemme, omiin juuriimme ja sieltä kumpuaviin selviytymismekanismeihin. Trauman taustalla on aina turvattomuutta, joka vaatii työskentelyä hermostotasolla. Lapsi tarvitsee turvallista peiliä ja vanhemman, jolla on kykyä kohdata ja kanssasäädellä vaikeitakin tunteita. Monet äidit ovat jääneet itsekin lapsuudessaan vaille tätä ja siksi sen välittäminen omalle lapselle voi olla haastavaa. Moni kokee syyllisyyttä ja häpeää ja pelkää siirtävänsä omaa kipuaan eteenpäin tahtomattaan. Syyllistäminen ja syyllistyminen eivät kuitenkaan hyödytä ketään. Se, mitä mielestäni tarvitsemme lisää on avoimuutta, myötätuntoa ja rakkautta, ennen kaikkea itseä kohtaan, koska vain sitä kautta voimme kohdata meissä mahdollisesti heräävän syyllisyyden ja muut vaikeat tunteet ja sillä tavoin osoittaa lapsillemmekin, että ns. varjot, epätäydellisyys ja vaikeat tunteet ovat luontainen osa elämää ja ihmisyyttä.
Kiitokset äidilleni, jonka kautta olen saanut ihan valtavasti oppia ihmissuhteista, itsemyötätunnosta ja rakkaudesta! ❤️