08/09/2026
Jotkut unelmat kulkevat mukana pitkään, hiljaa.
Minun unelmani on ollut saada omaa muotoiluani Habitareen. Ja ajatelkaa, nyt se toteutui.
Roihu-pöytä ja Kajo-valaisin kertovat ihmisyydestä. Teos kantaa mukanaan herkkyyttä – haurautta, m***a myös voimaa.
On erityistä nähdä ajatusten muuttuvan materiaaliksi, muodoksi ja valoksi.
Ja iiik!!!! Nyt ne ovat täällä, muiden kohdattavina.
Minulle on tärkeää, että teosteni tarina kulkee niiden mukana. Ja mikä kunnia, että Eka Ruola puki tarinani sanoiksi ja antoi sille lopullisen muodon. 🤍
Kiitos Eka Ruola
Lasi kuvaa ihmistä – meitä kaikkia. Se on värikäs, ainutlaatuinen ja samalla herkkä.
Meissä kaikissa on värejä ja säröjä, ja juuri ne tekevät meistä kauniita.
Halusin, että lasin pinnan muodot voi myös tuntea koskettaessa. Kuin elämä itse – se jättää meihin jälkiä, uurteita ja arpia. Ne eivät katoa, vaan tulevat osaksi sitä, keitä olemme. 🤍
Kivi symboloi sitä tukea, joka kantaa silloin, kun itse on hauras. Mun kohdalla se oli perhe, ystävät ja myös valtava määrä ihmisiä, jotka kulkivat rinnalla syöpävuoden aikana. Se rakkauden määrä yllätti mut täysin.
Puu puolestaan kuvaa kasvua, toivoa ja elämän jatkumista.
Eli materiaalit eivät ole tässä vain materiaaleja, vaan ne kertovat yhdessä sen tarinan, josta koko mallisto sai alkunsa.
Kajo valaisimeni, on toivo.
Katse ylös kohti valoa, silloinkin kun on vaikea nähdä eteenpäin. Joskus se pieni kajastus riittää muistuttamaan, että valo on yhä siellä. 🤍
Meidän yhteistyö oli todella mutkatonta ja innostavaa. Jos matkan varrella tuli haasteita, ne ratkaistiin saman tien.
Mä luotin koko ajan sataprosenttisesti Essin ja koko tiimin ammattitaitoon, ja siksi uskalsin myös unelmoida isosti.
Mun mielestä paras lopputulos syntyy juuri silloin, kun molemmat uskaltaa heittäytyä ja luottaa toisiinsa.
Niiiiiin iso kiitos Essi Sundman ja Essis by Lasilinkki
Roihu ja Kajo eivät jää yksittäisiksi teoksiksi. Niiden ympärille kasvaa mallisto, jossa sama maailma, materiaalit ja filosofia saavat uusia muotoja.
Olen onnentyttö saadessani jättää niihin käteni jäljen – ja nähdä, mihin tarina vielä kuljettaa.
