05/08/2026
Kumpa joku huolehtisi musta edes yhden tunnin ajan, totesin taannoin ystävälleni, kun juteltiin siitä miten täällä menee.
Sairastuminen syöpään muutti koko elämää ja erityisesti tällaisessa yksinhuoltajan ja yksinyrittäjän taloudessa vaikutukset on aikamoiset. Vaikka olen saanut uskomattoman paljon apuja ympäriltäni, on vastuu ihan kaikesta kuitenkin omilla harteilla ihan koko ajan. Ja se on tuntunut välillä aika musertavalta.
Onnekseni olen voinut suht suht hyvin koko pitkän hoitorupeaman ajan, m***a silti välillä on tuntunut, että koko elämänhallinta on sekaisin. Koti on kaaoksessa, töissä ei tapahdu mitään, lapsi kokkaa itselleen ties monennettako päivää peräjälkeen, kun mutsi ei jaksa tehdä ruokaa. Kirjaston kirjat on palauttamatta ja postiluukkuun tipahtelee muistutuslaskuja, kun muisti pätkii ja huvitus on nollissa.
Tällaista se on ollut välillä. Ja sitten taas jaksaa enemmän ja päivät on täynnä naurua ja kauneutta. Ja sitä muistaa, kuinka hyvin kaikki kuitenkin just nyt oikeastaan on. Ja ne pölypallerot olkkarin nurkissa tuntuu aika mitättömiltä murheilta.
