31/12/2025
Jos olisin vuonna 2020 tiennyt miten paljon pahaa mieltä yrityksen perustaminen aiheuttaa, olisin luultavasti valinnut toisin. En enää yhtään ihmettele, miksi osa suomalaisista yrityksistä lopettaa jo alkutaipaleella. Tuli kyllä korona, m***a sitäkin suurempi haaste yrittämisessä tuntui olevan naisyrittäjyys pienessä kunnassa/kylässä.
Kotimme polttamista on pohdittu julkisesti sosiaalisessa mediassa ja mietitty vielä parempia "pläänejä", jotta katoaisin. Viimeiseen viiteen vuoteen mahtuu hirvittävä määrä negatiivisuutta, suoraa ja epäsuoraa kiusaamista, jäätäviä pilapuheluita, pitkä lista pihassa pyörineiden autojen rekisterinumeroita, julkisuutta ihannoivien sohvaperunoiden arvostelua ja teennäisten ystävyyssuhteiden kuoppaamista.
Yrittäjyys on kaksijakoisesti ollut yksi elämäni huonoimmista, m***a samalla myös parhaimmista päätöksistä. Välillä on todella rankkaa, m***a töihin on aina kiva lähteä. Muistelen lämmöllä liiketalouden opettajaa, joka totesi napakasti: "Me voimme täällä koulussa opettaa teille yrittäjyyttä, m***a emme voi opettaa teitä selviytymään ihmisten asenteista". Tämä lause 22 vuoden takaa pätee edelleen ja kertoo yrittämisen haasteista Suomessa.
Työssä on onneksi monia ihania kohtaamisia asiakkaiden kanssa. Jaettu iloja ja suruja, pääasiassa ihan tavallista arkea. Tärkeintä on, että kohtaamiset ovat aitoja, ei somen kautta, vaan tosielämässä aitoja. Luottamus yhteistyöhön ja siihen, että tahdomme molemmat hyvää toisillemme ja ympäristölle. Matkalla on lisäksi mukana ihmisiä, yrittäjiä ja ystäviä, jotka vastaavat puhelimeen, kun tarvitaan apukäsiä, kuorikatetta, kukkia, kivituhkaa, multaa, henkistä tukea, tai apua työkalujen korjaukseen. Nämäkin ihmiset ovat korvaamattomia.
Kiitos siis Sinulle luotettavuutta arvostava asiakas, yhteistyökumppani ja ihminen. Olet maailman tärkein❤️ Kuin myös lapseni, jotka ovat välillä sinnikkäästi mukana töissä ja toisinaan työstäni kärsineet❤️
!