26/05/2023
Hiljaa oleminen.
Se ei yrittäjän näkökulmasta ole kovin hyvä asia. Taiteilija uumenissani kuitenkin tietää sen olevan välttämätöntä. Kun elää luonnonkierron mukaan, valon ja pimeyden mukaan, on hyväksyttävä myös äänen ja hiljaisuuden vuorottelu, niiden liitto. Tämän enempää en sano talvesta, lumen peittämästä liikkumattomuudesta, levosta ja pysähtymisestä. Vain sen, että se oli tarpeellista. ❤️ Nyt on alkamassa äänen aika. On valon, kasvun ja luomisen vuoro. Jumalatar on hereillä ja toinen vaipunut uneen.
Ensimmäisenä heräsivät kasvit. Niiden kanssa olen keskustellut enimmäkseen menneet viikot. Olen itsekin herännyt valoon ja lämpöön nokkosen rinnalla. Osa kasveista on niitä, joita kasvatan ja ruukutan, osa niitä joita kerään ja kuivatan teeksi. Talven mittaan pitkäksi venynyt välimatka ihmisiin alkaa kaventua ensin löytämällä äänensä kasvimaalla. Siellä on hyvä puhua kaikille niille, jotka eivät enää nuku.
Kaikki kohisee luomisvoiman kourissa. Tipuja kuoriutuu, siemenet itävät, eilen vasta kymmensenttinen raparperi on tänään minua olkapäihin asti pitkä. Vähän kuin lapset. Ei niitä uskalla päästää silmistään!
Valmistaudun kesäkahvilan avaamiseen. Se tapahtuu 5.6. maanantaina. En voi uskoa, miten paljon viestejä ja kyselyitä olen saanut kahvilasta viime aikoina. Olen onnekas, että tänne halutaan tulla uudestaan.
Koetan avata ääntäni, löytää kesäminäni, jotta olisin valmis. Kesä tulee olemaan talven vastakohta; pitkä kierros huvipuiston huimaavimmassa laitteessa. Olen asetellut itseäni hyvään asentoon, jotta huivini pysyy päässä vaikka pää olisi alaspäin. Tiedän, että kaikki kohtaamiset täyttävät minut taas niin suurella energialatauksella, että voin säilöä sen pulloon kuin koivunsilmut alkoholiin odottamaan hetkeä, jolloin haluan juoda kesän.
