14/02/2022
Syksy, sekä talvi ovat olleet monella tapaa haasteelliset. Työhuoneella olen ehtinyt korkeintaan käydä kääntymässä, jos sitäkään. Kaksi viimeistä vuotta ovat koetelleet, niinkuin meitä kaikkia, m***a ertyisesti pieniä yrityksiä, joiden palvelut perustuvat ihmiskontakteihin, rankalla kädellä. Töitä on ollut pakko haalia, mistä saa. Onnekseni sain määräaikaisen palkkatyön, joka on turvannut sen, että minulla on ollut mahdollisuus ylipäätään pitää työhuoneeni, maksaa vuokrani siitä ja muut kulut. Eihän tässä varsinaista järkeä ole, vaan missä sitten on?
Viikonloputkin olen paljolti ollut muissa töissä, joista siis tulee sitä oikeata palkkaa.
Nyt, ainoana ”vapaapäivänä”, pitkään aikaan, rentoudun hyvällä omallatunnolla rukkini äärellä. Kehrään, kehrään, kehrään elämäni kyllyydestä, sillä tämä tekeminen kuljettaa minut ajassa taaksepäin, sinne, missä elettiin vuodenaikojen, valon ja niiden mukanaan tuomien mahdollisuuksien mukaan, ilman ylenmääräistä stressiä ja suorittamisen painetta.
Odotan kevättä, valoa ja kesää, jotta voin taas ripustaa oveen kyltin, jossa lukee ”PUOTI AUKI”. 💓
Kaikille toivotan valoisaa kevään odotusta❣️
JAANA