Jaana Kotoneva art

Jaana Kotoneva art Yhteystiedot, kartta ja reittiohjeet, yhteydenottolomake, aukioloajat, palvelut, arvostelut, kuvat, videot ja ilmoitukset Jaana Kotoneva art, Taide- ja käsityökauppa, Seinäjoki :ltä.

⭐ Valokuvataidetta & valokuvausopetusta: Löydä rohkeus ja luottamus omaan katseeseesi
⭐ Iloa löytämisestä: jokainen päivä voi olla löytöretki
⭐ Tulevat tapahtumat👉 www.nostates.fi/ajankohtaista

”Ei p***e, se olikin melankoliaa, eikä melodiaa”, kirosin minuutti ennen viikon kuva-haasteen kuvan lähettämistä muille....
11/06/2026

”Ei p***e, se olikin melankoliaa, eikä melodiaa”, kirosin minuutti ennen viikon kuva-haasteen kuvan lähettämistä muille.

Saateviestissä selittelin lukeneeni väärin, kevätsävelmä mielessäni ei melankolia tarttunut vaan loogisemmalta tuntui melodia.

Nyt karusellia kootessani tunnistin kuitenkin häivähdyksen melankoliaa sinililjan poiskääntyneestä kukasta. Ehkä sitä on puolikas osa? Loput jää kevätmelodialle.

Muikkunen oli tänä keväänä hitusen toiveikkaampi!

📸

Jos viikon kuva-haaste on sulle outo, meitä on 4 kuvaajan porukka. Tapasimme 2018 valokuvataiteen koulutuksessa, ja sen loputtua halusimme jatkaa yhteydenpitoa.

Keksimme viikon kuva-haasteen, joka on vuosien saatossa muuttunut kuvasarjojen ja -parien kuvaamiseksi. Annamme vuorotellen aiheen ja kahden viikon kuvausajan jälkeen kommentoimme lyhyesti toisten näkökulmia. Kuvaamme nyt seitsemättä vuotta, mikä on aika huikea aika, m***a myös kuvamäärä (yli 200)!

Kuinka usein ajattelet ”mä oon nähnyt ton jo” ja sitten jatkat matkaa, ennen kuin edes ehdit huomata ajatelleesi niin? A...
09/05/2026

Kuinka usein ajattelet ”mä oon nähnyt ton jo” ja sitten jatkat matkaa, ennen kuin edes ehdit huomata ajatelleesi niin?

Alitajuntasi on tehnyt nopeaa työtä ja havainnoinut puolestasi, ilman että itse kiinnitit huomiota. Lapsena ihmettelemäsi asia on muuttunut ensin tutuksi ja sitten itsestäänselvyydeksi.

Jos kuitenkin mietit uudelleen – kun olet nähnyt ihmisen kerran, tunnetko hänet? Entä kymmenennen kerran jälkeen? Tuskin vielä silloinkaan.

Miksi siis luonto ympärillämme olisi samaa tuttua joka päivä?

Ihan kuten me ihmisinä olemme erilaisia eri päivinä, eri hetkinä päivän aikana tai eri tilanteissa, eri ihmisten kanssa, ympärillämme oleva luontokin muuttuu jatkuvasti. Voimme jatkuvasti nähdä uutta siinä, samassa tutussa oksassa.

Mitä jos tekisit tuttavuutta uudelleen?

Katso joka päivä samaa lehteä, puuta tai heinänkortta. Takapihaltasi löytynee siihen sopivasti luontoa, sellaista jonka sinä olet nähnyt jo monet kerrat. Siitä on tullut tuttuakin tutumpaa. Katsot sitä automaatiolla, alitajuisesti ajatellen, että ei siinä ole enää mitään nähtävää.

Haasta kuitenkin itsesi – miten voisit nähdä tutun uusin silmin?

Miten päivän mittaan muuttuva valo muuttaa näkemäsi väriä?
Millaisen liikkeen tuulen puhallus saa aikaiseksi?
Miltä varjo näyttää?
Miten muu luonto ympärillä on suhteessa siihen?
Mitä sen ympärillä tapahtuu?
Kuinka m***a erilaista näkökulmaa löydät?
Mihin kaikkeen näkemääsi asiaa ihminen tarvitsee? Entä luonto?

Katso uudelleen ja näe syvemmin, ilman kameraakin.

Mitä jos yllättäisit itsesi ajattelemalla ”tätä en ollut huomannutkaan?” Mitä tapahtuisi?

05/05/2026

”Vitsit, hienoja kuvia, m***a en mä osaisi ikinä huomata tollaisia juttuja”, ajattelin lukiessani David DuCheminin kirjaa.

Silti mä huomaan asioita, joita joku toinen ei huomaa. Sä huomaat myös.

Lapsena ihmettelimme tien vieren kiviä, nurmikolla matoja etsiviä räksiä tai koppakuoriaisia. Aikuiseksi kasvaessa näkökyvystämme on tullut valikoiva kuten vanhojen koirien kuulo.

Me ihmisetkin valitsemme mitä haluamme nähdä, usein alitajuisesti. Arkipäiväisistä jutuista on tullut niin tuttuja, ettemme enää huomaa niitä.

Sitten kun nostamme kameran käteen, tuntuu, ettei kuvattavaa löydy. Pitäisi reissata ja mennä ikonisiin kuvauskohteisiin, sinne minne muutkin. Omalla takapihalla tai kaupunkiluonnossa ei ainakaan ole mitään kuvaamisen arvoista.

Paitsi että on.

Kaikki on kiinni siitä, mitä ja miten havainnoit - mihin kiinnität huomiosi. Katsotko kokonaisuutta vai yksityiskohtia? Näetkö valon, varjot, muodot, linjat, värit ja näiden kontrastit?

Sä osaat jo löytää kuvattavaa. Meidän jokaisen silmä on jo virittynyt näkemään sitä, mikä itseä kiinnostaa. Loppu on sen vahvistamista.

Valokuvauskävelyillä tehdään juuri tätä.

”Kahden kävelyn kokemus on syventänyt suhdettani valokuviin ja olen siitä kiitollinen. ”
- Tuula

Ohjattujen tehtävien avulla havainnoit itsestäänselviä asioita uudesta näkökulmasta. Sommittelet tuttua uudelleen ja etsit yksityiskohtia, jotka muuten ohittaisit. Kun näkökulmasi muuttuu, tuttu ympäristö alkaa kertoa tarinaa.

Seuraava kävely on Seinäjoella lauantaina 9.5 klo 17.00.

Teemana on yhteys ja suhde, jota lähestymme kolmen erilaisen näkökulman kautta. Harjoitusten avulla huomaat, miten kuvauspaikalla ja kohteella ei ole väliä vaan sillä, miten olet itse suhteessa näkemääsi.

Valokuvauskävelyn kruunaa palauteilta 16.5. klo 18. Pohdimme yhdessä, miten tapa havainnoida muuttui sekä mitä haluat viedä mukanasi seuraaviin kuvauskertoin. Saat myös pienen kannustavan palautteen kuvistasi.

Kävelyt sopivat kaikentasoisille! Kuvaustapa, tyyli ja kamera ovat vapaat, tärkeintä on avoin, kokeileva mieli.

Kävelyn ja kuvapalauteillan hinta on 35€. Lisätiedot https://www.nostates.fi/valokuvauskavelyt/. Ilmoittaudu mukaan viimeistään torstaina [email protected] tai kommentoi alle!

"Ei kai vielä kukkia oo?" ihmetteli uteliaan villakoiransa kanssa lenkillä ollut vanhempi mies minulle, kun könysin ojan...
04/05/2026

"Ei kai vielä kukkia oo?" ihmetteli uteliaan villakoiransa kanssa lenkillä ollut vanhempi mies minulle, kun könysin ojan pohjalla.

Olin häkeltynyt.

Leskenlehtiä on ollut jo viikkoja. Valko- ja sinivuokkoja ovat nähneet ne, jotka tietävät mistä etsiä, ja krookukset ja tulppaanit pilkistävät kukkapenkeistä. Kukkivia pajuja on jokapuolella ja koivutkin alkoivat viime viikolla vihertää.

Toki toukokuu on vasta kääntänyt sivunsa, m***a tänä vuonna lämpöiset ilmat ovat alkaneet poikkeuksellisen aikaisin.

Lapsena tuo mies oli nähnyt sinivuokkoja useinkin. Ei yllätä. Kasvupaikat ovat vähentyneet, m***a myös katsomisen tapa muuttuu aikuiseksi kasvaessa.

Kevään ensimmäisistä kukista tulee itsestäänselvyyksiä eikä niihin enää kiinnitä huomiota. Vähitellen moni muukin lapsena ihmetystä aiheuttanut asia muuttuu ”vau!”:n sijaan merkityksettömäksi.

Luonnosta tulee väritöntä massaa emmekä enää näe kevään ensimmäisiä kukkia tai lehtien silmuja, leppäkerttuja, puiden heijastuksia vesilammikoissa tai ilta-auringon hipaisuja puiden rungoilla.

Kokemus ympäristöstä kaventuu ja rikkaus häviää.

Kun maailmaa katsoo kameran linssin läpi, värit palaavat. Massasta alkaa nousemaan pieniä muille näkymättömiä kuvaruutuja. Ensin kameran kanssa, sitten lenkkeillessä ja vähitellen se hiipii myös työ- ja kauppamatkoille sekä kaikkeen muuhuun liikkumiseen.

Lopulta nautit näkemästäsi ilman muistikorttiakin: mihin kiinnität huomion, se vahvistuu.

Valokuvauskävelyillä vahvistamme tätä havainnoimisen taitoa. Jo yhden kerran jälkeen voit huomata katsovasi ympäristöä uudella tavalla, kiinnittäen huomiota asioihin, jotka aiemmin olisit ohittanut.

Seuraava kävely on lauantaina 9.5 klo 17.00.

Teemana on yhteys ja suhde, jota lähestymme kolmen erilaisen näkökulman kautta. Huomaat, miten kuvauspaikalla ja kohteella ei ole väliä vaan sillä, miten olet itse suhteessa näkemääsi.

Valokuvauskävelyn kruunaa palauteilta, jossa pysähdymme katsomaan, miten tapa havainnoida ja kokea ympäristöä muuttui sekä mitä haluat viedä mukanasi seuraaviin kuvauskertoihin.
Kävelyn hinta on 35€. Ilmoittaudu mukaan viimeistään torstaina [email protected]. Lisätiedot https://www.nostates.fi/valokuvauskavelyt/

Oletko aamu- vai iltaihminen? Mitä kyseinen vuorokauden aika sinulle merkitsee?Nuorena pidin raikkaista kesäaamuista. Lo...
02/05/2026

Oletko aamu- vai iltaihminen? Mitä kyseinen vuorokauden aika sinulle merkitsee?

Nuorena pidin raikkaista kesäaamuista. Lomalla herättyäni saatoin napata kirjan ja mennä lukemaan sitä ulkorakennuksen eteen aamuaurinkoon. Talvisin heräsin kouluaamuina puoli tuntia ennen aamupalaa lukemaan pätkän illalla kesken jäänyttä kirjaa, aloittaen päivän jollain kivalla ja inspiroivalla.

Vuosien myötä suhde aamuihin on muuttunut.

En oikein enää jaksaisi nousta ylös. Aamuista on tullut omien tarpeiden syrjään laittajia, muiden liikkeelle laittamista, hitaita, kankeita ja stressaavia hetkiä uudesta päivästä innostumisen sijaan.

Sen sijaan illasta on tullut peili tarpeilleni. Päivän hälyt ovat takanapäin ja on hetki hengähtää, jos siis vain jaksan vielä lähteä ulos. Kultaan taittavat viimeiset keltaisen sävyt sekä rauhoittavat ja levolliset punaisen pastellit saavat verenpaineeni tippumaan, kun seison tai istun niitä tuijottamassa ja hengittelemässä.

Jos olisin nuorena valokuvannut, kuvat olisivat heijastaneet uuden päivän odotusta ja mahdollisuuksia.

Nyt auringonlaskut kuvastavat kaipaamaani lepoa ja pysähtymistä sekä oman tilan tarvettani.

Tunnistatko sinä, mistä viehtymyksesi jompaan kumpaan kumpuaa?

Nyt tarvitsisin apuasi!Käyn yhtä kurssia, jossa mietin sitä, millaista mielikuvaa itsestäni olen jo luonut ja vastaako s...
29/04/2026

Nyt tarvitsisin apuasi!

Käyn yhtä kurssia, jossa mietin sitä, millaista mielikuvaa itsestäni olen jo luonut ja vastaako se toivomaani.

Siihen liittyen kaipaisin sinulta vastauksen yhteen yksinkertaiseen kysymykseen. Autatko?

→ Mitä tähän astiset palveluni/julkaisuni ovat saaneet sinut TUNTEMAAN?

Vastaa kommentteihin ensimmäinen mieleen tullut tunne tai laita mulle DM!

Kiitos tuhannesti!

Luovassa työskentelyssä ja ajattelussa asiat selkenevät pikkuhiljaa.Pidän risuista, pidän paljaista koivikoista. M***a t...
25/04/2026

Luovassa työskentelyssä ja ajattelussa asiat selkenevät pikkuhiljaa.

Pidän risuista, pidän paljaista koivikoista. M***a takapihalla oleva nuori, risuinen, koivikko, tietynlainen tarkoitukseton epäpaikka rakennusten ja tien välissä, tuntuu olevan liikaa.

Joskus siinä oli mäntymetsä, m***a se kaadettiin pois. Syytä en tiedä eivätkä tiedä naapuritkaan, jotka tässä silloin asuivat.

Nyt siinä kasvaa muutaman takapihan rajalle jätetyn isomman kuusen ja koivun lisäksi mitä siihen on itsestään sattunut kasvamaan. Muutamia parimetrisiä kuusia siellä täällä, m***a eniten käsivarren vahvuista, ohutoksista kuusimetristä koivua. Sellaista, jota ei oikein edes puuksi vielä sanoisi.

Maaliskuun alussa sanoin itselleni, etten ole antanut tuolle alueelle vielä edes mahdollisuutta (tulla kuvatuksi).

Nyt tajuan, että siitä puuttuu tasapaino.

Talviaikaan siinä on ihan liikaa pieniä koivuja sekä sen paljasta oksistoa, joka muistuttaa minua ihmiselämän rosoisesta, haavoittuvasta, rikki revitystä ja rujosta puolesta. Sen katsominen joka päivä ei vaikuta mielialaan positiivisesti, kuten teki vanhan asuntomme metsä pikkulintuineen, fasaaneineen ja pitkäkorvineen.

Tässä lintuja näkee todella harvoin. Fasaanit ja jänikset juoksevat ikkunan alta niin, että kakkoskerroksesta ei huomaa mitään.

Ikkunan takana oleva maisema puun väleistä vilahtavine autoineen vie energiaa. Silloin tällöin nähtynä toimii (ei autot), m***a ei joka päivä.

Tammi-helmikuun nautin, kun oksat olivat poikkeuksellisesti talven pakkasista kauniin kuuraiset melkein koko ajan.

Tänään oli harmaa, pilvinen ja sateinen päivä. Puut näyttivät kurjaakin kurjemmilta. Sitten alkoi sataa lunta. Hiutaleet pyörteilivät ilmassa jääden puiden oksille. Parissa tunnissa valkeus peitti maiseman ja olo keventyi.

Eilen näin ensimmäiset silmut oksissa, kohta ne ovat vihreät. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin odottanut puihin lehtiä näin paljon.

22/04/2026

Milloin ja missä sä saat ideoita töihin tai vapaa-aikaan?

Mulle yksi parhaimmista paikoista on käveleminen (lattian, kynän ja paperin lisäksi). Jalkaa toisen eteen laittaessa syntyy somepostauksia (kuten tämä) ja muita teksti-aihioita, ideoita tapahtumiin tai viikon kuva-haasteeseen. Koskaan ei voi tietää, mitä päähän pälkähtää!

Miten sulla?

Miten sun suhde luonnossa liikkumiseen on muuttunut valokuvauksen myötä?Olen aina nauttinut luonnosta – jo isäni vei mei...
18/04/2026

Miten sun suhde luonnossa liikkumiseen on muuttunut valokuvauksen myötä?

Olen aina nauttinut luonnosta – jo isäni vei meitä sisaruksia metsään oppimaan luonnosta tai pienen kämpän nuotion äärelle istumaan - , m***a kamera on syventänyt suhdettani siihen.

Jos alkuun lähdin ulos etsimään kiinnostavia kuvauskohteita ja sittemmin innostuneena kokeilemaan kameralla uusia juttuja, nykyään lähden ottamaan itselleni omaa aikaa ja katsomaan, mitä löydän. Kiireettömässä oleilussa ja haahuilussa kuvauskohteilla on aikaa löytää minut; pysähtymällä, havainnoimalla ja luopumalla odotuksista annan tilaa sille, mikä aidosti kutsuu minua enkä kuvaa vain sitä, mikä eteeni tulee.

Vuosien aikana kameran kanssa (ja ilman) uloslähteminen on luonut minulle tilan, jonka avulla olen oppinut löytämään yhteyksiä itseni ja kuvieni välillä. Kuvaamisesta on tullut ulkoisen maailman ilmentämisen lisäksi sisäisen maailman esille tuomista ja hetkiä rauhan tarpeeni tyydyttämiseen.

Sanotaan, että kuva kertoo tuhat sanaa, m***a mielestäni kuvat ja sanat yhdessä kertovat kaksituhatta sanaa.

Tänä päivänä en voi kutsua kävelylenkkejäni lenkeiksi. Ne ovat pikemminkin ulkoilua rentoutumisen vuoksi, hetkiä rauhoittua arjen keskellä. Oli minulla kamera mukana tai ei, lenkit ovat hitaita. Huomioni ei ole askelten ripeydessä tai korvanappien musiikissa vaan taivaan sävyissä, tuulen suhinassa puissa, varisten keskustelussa tai hengityksessäni. Ajatukset virtaavat vapaasti tarjoten silloin tällöin ratkaisuja mieltä pohdittaneisiin asioihin tai synnyttävät kokemuksestani tarinan, jonka voin jakaa tänne.

Mukana ollessaan kamera taltioi tunnelmia matkan varrelta, kertoen visuaalisesti siitä, mitä koen ja tunnen.

Luonnossa liikkumisen tavan muuttumisen lisäksi suhde itseeni on muuttunut, syventynyt sekin, niiden sanojen avulla. Olisinko voinut kuvitella neljätoista vuotta sitten haparoivasti valokuvausta opettelemaan lähtiessäni, mitä valokuva tekisi minulle? Miten se muuttaisi kokonaan sen, mitä ja miten näen luonnon ympärilläni, kaupungissakin, tai millaisen peilin siitä saisin itselleni?

Kasvamiseen ei tarvitse isoja tavoitteita. Kun kuuntelee pieniä kiinnostuksen kuiskauksia, pääsee silti eteenpäin.

Miten sanalliset kuvausaiheet muuttavat tapaa, jolla katsot ympärillesi?Kaksi vuotta sitten olin kuvaamassa Suomen etelä...
14/04/2026

Miten sanalliset kuvausaiheet muuttavat tapaa, jolla katsot ympärillesi?

Kaksi vuotta sitten olin kuvaamassa Suomen eteläisimmän kärjen tuntumassa Hangossa. Mulla ei ollut kuvausfiilistä, m***a kun sinne asti oli tultu, oli kuvattava.

Olin tehnyt etukäteen suunnitelman, jotta mun ei tarvitsisi paikan päällä haahuilla kameran kanssa. Annoin itselleni sanat ”yhteys, suhde ja intiimiys”. Kuvaamisesta tuli helppoa ja olin tyytyväinen päivään.

Kuvaustavan rajaaminen tekee keskittymisestä helpompaa. Silloin mielellä on jokin kohde, johon kiinnittää huomio. Yhtäkkiä ”täällä ei ole mitään” muuttuu muotoon ”mitä löydän?”. Kuvaaminen muuttuu suhteeksi siihen, mitä näet ja tuo kuville merkityksen.

Kun kuvitat sanoja, havainnoit samalla noiden sanojen merkityksiä sinulle. Mietit, mitä näkemäsi voi merkitä ja löytyykö siitä yhteys aiheeseen. Et enää kuvaa puita, heiniä, rakennuksia tai metsää vaan symboleja näkökulmallesi, jotain sellaista, mikä kumpuaa juuri sinun sisältäsi.

Valokuvauskävelyt ovat juuri tätä: havainnoit tuttuja asioita uudesta näkökulmasta. Kun näkökulma muuttuu, tuttu ympäristö alkaa kertoa tarinaa.

Kävelyiden ydin ei ole tekniikka tai oikeaoppisuus, vaan uteliaisuus, kokeileminen ja oman havainnointitaidon kasvattaminen.

Kevään valokuvauskävelyt
📍 To 16.4. klo 18–19.30
Teemana muutos. Saat kolme erilaisen näkökulman tuovaa kuvaustehtävää, jotka auttavat hahmottamaan kevään ja aiheen eri tavoin. Kuvatessasi alat huomaamaan siirtymiä, ennen-jälkeen hetkiä, luonnon keskeneräisyyttä.

Ilmoittaudu mukaan viimeistään keskiviikkona osuuskunta(a)nostates.fi, torstaina voit laittaa tekstiviestiä 0400982873. Hinta 19 €.

📍 La 9.5. klo 17–18.30, palauteilta la 16.5. klo 17–18
Teemana yhteys. Päivä keskittyy erityisesti havainnoimiseen ja siihen, millaisia suhteita luonnosta löytyy. Palauteillassa käymme läpi ottamiamme kuvia, ajatuksia ja havaintoja: pysähdymme katsomaan, miten tapasi havainnoida muuttui ja mitä siitä haluat viedä mukanasi seuraaviin kuvauskertoihin. Palaute avaa uusia näkökulmia ja tuo varmuutta omaan tekemiseen.

Ilmoittaudu mukaan viimeistään 7.5 osuuskunta(a)nostates.fi. Hinta 35€.

Jokainen päivä voi olla pieni löytöretki – mitä sinä löydät?

Osoite

Seinäjoki

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Jaana Kotoneva art :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Oikopolut

Jaa

Kategoria