Jaana Kotoneva art

Jaana Kotoneva art Yhteystiedot, kartta ja reittiohjeet, yhteydenottolomake, aukioloajat, palvelut, arvostelut, kuvat, videot ja ilmoitukset Jaana Kotoneva art, Taide- ja käsityökauppa, Seinäjoki :ltä.

⭐ Valokuvataidetta & valokuvausopetusta: Löydä rohkeus ja luottamus omaan katseeseesi
⭐ Iloa löytämisestä: jokainen päivä voi olla löytöretki
⭐ Tulevat tapahtumat👉 www.nostates.fi/ajankohtaista

Kävitkö kuvaamassa vai elitkö kuvaushetken?Kotimme lähistöllä on vanhaa metsää, pieni luonnonsuojelualue, jonka polut ov...
01/09/2026

Kävitkö kuvaamassa vai elitkö kuvaushetken?

Kotimme lähistöllä on vanhaa metsää, pieni luonnonsuojelualue, jonka polut ovat tulleet tutuiksi vuosien aikana viedessäni lasta ensin päiväkotiin ja sitten kouluun.
Läheisestä koulusta ja päiväkodistakin lapset ovat tehneet retkiä tähän metsään, enkä ihmettele yhtään – sieltä löytyy mielenkiintoisia ja muista metsistä poikkeavia yksityiskohtia.

Lapsia katsomalla huomaa, miten he eivät vain kulje metsän läpi – he elävät sen jokaista hetkeä. Jokainen kanto ja kivi on mahdollisuus tarinaan, jokainen varjo tai pieni sieni on seikkailu.

Entä me aikuiset? Nooh…

Koiranulkoiluttajien olen nähnyt pysähtyvän metsässä, m***a en muiden. Jalkaa vain toisen eteen reippaasti, siitäkin huolimatta, että kulkija on valinnut metsäpolun ihan vieressä menevän kävelytien sijaan (jonka suurin osa aikuisista valitseekin).

Meille aikuisille jokapäiväisestä on tullut tuttua, yhtäkuin tylsää. Aivomme suodattavat arjessa pois pienet ei-niin-tärkeät yksityiskohdat, jotta selviäisimme kaikesta ärsyketulvasta. Tuttu tuntuu nähdyltä, ja siksi se tuntuu myös kuvatulta.
Samalla menetämme hetkestä löytyvän tunnelman ja kokemuksen, jonka voisimme muistaa paljon myöhemmin kuvan avulla.

Ilmiöiden yön valokuvauskävely perjantaina 4.9. tarjoaa pysähtymisen arkeen. Kuvasit sitten kännykällä tai kameralla, olit aloittelija tai pidempään kuvannut, voit tulla mukaan! Hidastetaan yhdessä tahtia kameran kanssa, unohdetaan tekninen suorittaminen ja keskitytään aistimiseen ja kuvien kantamiin merkityksiin.

Yhteinen kuvausteema ja pienet harjoitukset herättelevät havainnointikykyäsi ja saavat sinut katsomaan tuttua toisesta vinkkelistä. Jos et ole saanut nostettua kameraa käteen hetkeen aikaan tai kaipaat uutta näkökulmaa kuvaamiseesi, kävelyllä saat inspiroitua seuran ja harjoitusten tuomasta energiasta!

Lähtö on klo 18 Osuuskunta Nostateksen pihasta, os. Piirintie 1, TN-rakennus (taaempi siipi, kirkkoa vastapäätä, entinen Buusti/Törnävän kirjasto), Seinäjoki. Kävelyn kesto on 1,5 h ja hinta on 10€. Korttimaksu, säävaraus eikä ilmoittautumista!

Nähdään perjantaina!

Mielikuvitus ei tarvitse suunnitelmaa (eikä näitä kuvia olisi syntynyt suunnittelemalla).Lähdin eilen kameran kanssa ill...
24/08/2026

Mielikuvitus ei tarvitse suunnitelmaa (eikä näitä kuvia olisi syntynyt suunnittelemalla).

Lähdin eilen kameran kanssa illalla ulos, ensimmäistä kertaa koko kesänä, jos viikon kuva-haasteiden kuvia ei lasketa (nekin ovat olleet myöhässä).

Kuvaaminen on ollut tauolla koko kesän, muita töitä on ollut sen verran, etten ole jaksanut. Nyt mulla oli tilaisuus viettää päivä ihan yksin kotona, levätä ja palautua. Päivällä en jaksanut vielä ulos, m***a illaksi päätin lähteä Kyrkösjärvelle kameran kanssa.

Rannalle päästyä mielessäni olivat toisen valokuvausryhmän kanssa kuvaamatta jääneet sitoutuminen ja portaalit. Seison rannalla ja mietin, mikä täällä voisi olla portaali toiseen paikkaan?

Huomaan vastarannalla rakennusten valopisteet ja näen heti mielessäni valojen muodostaman aukon, portaalin. Kuvaan ne, ja vaihdan paikkaa toisenlaista kuvaa varten. Matkan varrella havaitsen katulamput, lähempänä olevat yksittäisinä ja kauemmas jonossa pienentyvät, niistä tulee heti visio toisenlaisesta portaalista.

Mielikuvitukseni vaeltaa Harry Potterin porttiavaimista ja hormiverkosta Narnian lyhtypylvääseen, ja läheisen talon ikkunoista iltahämärässä hohtava television sininen valo vie Paluu tulevaisuuteen elokuvan Martyn ja Docin ajassa matkustavaan autoon.

Innostun, teen erilaisia kokeiluja ja yritän saada valoista aikaiseksi erinäköisiä portaaleja. Mihin kaikkialle näistä voisi päästä, ihan silmiemme alta?

Kotimatkalla jalka on kevyt. Tunnen, miten spontaani innostuminen ja ideointi ovat saaneet kesän ajan nukkuneen ilon luomisesta hereille, sisälläni virtaa jälleen tyytyväisyys ja onnistumisen tunne.

Jos olisin suunnitellut, olisiko ilo ollut samanlaista kuin nyt löytämisestä?

Epäilen, sillä löytämisen ilo on paljon kevyempää ja pirskahtelevampaa kuin suunnitelman toteutumisesta tuleva tyytyväisyys.

Samalla olisin menettänyt mielikuvat Potterista, Narniasta ja ajassa matkustamisesta.

Siksi teen harvoin suunnitelmia. On paljon kivempaa kuvata, mitä vastaan tulee. Silloin voi löytää jotain, mitä ei edes tiennyt lähtevänsä etsimään.

05/08/2026

Tuntuiko kuvatessa, ettei kuvauskohteita oikein löytynyt? Pomppiko ajatus jossain muualla kuin kameran ruudussa?

Kun lähdet päivän kiireiden jälkeen kuvaamaan, mielesi on hetken aikaa jossain muualla kuin kuvaamassa luonnossa. Ei mikään ihme, jos et näe kuvauskohteita.

Pysähdy silloin hetkeksi: uppoudu paikkaan, sen tunnelmaan ja ääniin.

Anna katseen vaeltaa lähelle ja kauas, maisemasta yksityiskohtiin ja takaisin. Missä oikein olen? Millainen tämä paikka, kenties tuttukin, on tänään?

Mitä näen, tunnen, ajattelen?

Pysähtymällä, kuten alas istumalla, päästät irti turhasta hälinästä ja yhteys paikkaan syntyy. Tulet läsnäolevaksi itsellesi, ympäristölle ja sen yksityiskohdille.

Kun nostat tämän jälkeen kameran ylös, havaitset enemmän kuin aiemmin - löydät kuviin enemmän juuri sinulle ominaisia huomioita paikasta, sen olemuksesta ja hengestä.

Kommentoi “LÄSNÄOLO”, niin saat maksuttoman harjoituksen, joka tuo rauhan kuvaushetkeesi ja löydät kuvauskohteita, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Mä mietin sua, ja mitä sun valokuvaukselle kuuluu.Mulla on ollut vaiheita, jolloin valokuvaus on elellyt hiljaiseloa tau...
26/07/2026

Mä mietin sua, ja mitä sun valokuvaukselle kuuluu.

Mulla on ollut vaiheita, jolloin valokuvaus on elellyt hiljaiseloa taustalla, ja kausia, jolloin se on ollut tosi aktiivista. Hiljaiselon kausilla muu elämä on ollut kuormittavaa tai muiden etusijalle laittamista itseni sijaan, eikä aivokapasiteettini ei ole riittänyt valokuvaamisen miettimiseen. Niitä kausia, jolloin olen mennyt harppauksia osaamisessani eteenpäin, yhdistää yksi tekijä: ulkopuolinen tuki.

Olen ihminen, joka ottaa paljon selvää itsekseen. Monet asiat olen ratkaissut nykypäivän ”kilauta kaverille”-versiolla, tuttuakin tutummalla Googlella. On kuitenkin jotain, missä Google ei ole korvannut toista ihmistä – henkilökohtaisessa tuessa ja palautteessa, läsnäolossa vain sulle ja sulle tärkeille asioille.

Aina, kun olen osallistunut lyhyempään tai pidempään valokuvauskurssiin tai -tilaisuuteen, olen saanut innostusta, inspiraatiota ja jotain uutta kotiin vietäväksi. Mitä enemmän olen oppinut, sitä enemmän itsevarmuuteni ja luottamus itseeni valokuvaajana ja ilmaisijana on kasvanut. Teknisinkään kuva ei tunnu hyvältä, jos kuvaan itselleni väärää asiaa.

Toisaalta itseäni sykähdyttävä kohdekaan ei tunnu hyvältä, jos luottamus omiin taitoihin ja näkemykseen ei ole kunnossa.

Joskus ei vaan ole kuvausfiilis eikä mikään onnistu. That’s life.

Valokuvauksessa ei ole kyse vain kuvista, vaan myös niistä ihmisistä, jotka katsovat, kuulevat ja tukevat sua matkalla. Kun toinen pysähtyy sun rinnalle, kuva muuttuu – ja niin muutut sinäkin, pala kerrallaan, välillä huomaamattomasti.

On päiviä, jolloin ei synny yhtään kuvaa. Ja on päiviä, jolloin yksi hetki muiden kanssa voi sytyttää viikon inspiraation. Mä uskon, että me tarvitaan molempia – sopivassa suhteessa, oikein ajoitettuna.

Mitä sun valokuvaukselle kuuluu, juuri nyt?

23/07/2026

Havainnoimisen taito on yksi valokuvaajan tärkeimmistä taidoista.

M***a ootko kiinnittänyt siihen huomiota?

Lähdet ulos kameran kanssa ja mikään ei oikein tunnu miltään. Kuvat alkavat näyttää samoilta kuin ennen. Tai tiedät, että ympärillä on jotain, m***a et saa siitä kiinni. Tuttua?

Ota tili seurantaan ja kommentoi VALO, niin lähetän sinulle maksuttoman harjoituksen, jonka avulla huomaat kuvausretkilläsi enemmän!

22/07/2026

Moni ajattelee, että paremmat kuvat syntyvät paremmalla kameralla tai tekniikalla. Mä uskon, että paremmat kuvat syntyvät tavasta nähdä.

Pysähdy siis hetkeksi ja katso ympärillesi ennen kuin nostat kameran seuraavan kerran ylös kuvataksesi. Mitä sellaista huomaat, mitä et aiemmin nähnyt?

Ota tili seurantaan ja kommentoi VALO, niin lähetän sinulle maksuttoman harjoituksen, jonka avulla huomaat jotain sellaista, mitä et aiemmin huomannut!

Löysin jälleen yhden syyn, miksi kuvata tutuissa, kävelymatkan päässä olevissa nurkissa kerta toisensa jälkeen.Kävin kes...
19/07/2026

Löysin jälleen yhden syyn, miksi kuvata tutuissa, kävelymatkan päässä olevissa nurkissa kerta toisensa jälkeen.

Kävin kesäkuun loppupuolella äidin kotitalolla, pitkästä aikaa. Ilta-aurinko laski, kultasi taivaan, päivänkakkaraniityn ja nurmikolle levinneet villiheinät.

Kyykin varsien seassa tietäen nauttivani juuri tällaisesta valosta ja samasta paikasta monipuolisuuden löytämisestä, tutun paikan kiireettömästä läsnäolosta.

Toisia kuvaajia kiehtovat matkustelu ja elämykset uusissa kohteissa. Minusta parasta on löytää samoista lähikohteista aina jotain uutta – samat heinät, puut ja kukat muuttuvat sään, vuorokauden- ja vuodenajan, valon, tuulen ja muiden olosuhteiden vaikutuksesta jatkuvasti, puhumattakaan omista valinnoistani polttovälin, etäisyyden, sommittelun ja muiden tekijöiden kanssa.

Millä todennäköisyydellä olisin saanut näistä päivänkakkaroista seuraavana päivänä samanlaiset kuvat?

Näitä kuvia kotona koneella katsellessani harmittelin, miten minulla oli rajattu määrä aikaa kuvata, olisin halunnut enemmän kuvia ja nauttia illasta itseni ja kameran kanssa, toisenkin kerran samojen kukkien äärellä.

Olisin jatkanut samalla kuvaustavalla, m***a löytänyt myös erilaisen näkökulman. Kun tuttuja paikkoja kuvaa usein, saa ja joutuu käyttämään luovuuttaan ja mielikuvitustaan ottaessaan mahdollisimman erilaisia (m***a silti samanlaisia!) kuvia.

Sen sijaan, että ajattelisin ”kuvasin tämän jo eilen”, ajattelenkin ”miten kuvaisin tämän tänään?”

M***a niin – mikä oli se syy lähinurkkien kuvaamisen hehkuttamiseen?

Ehdin oikeastaan sanoa jo sen. Olisin halunnut lisää tällaisia kuvia, näitä mistä koneelle päästyäni pidin.
..tai sittenkin vain osaksi.

Koska lopputulos ei ole se, mitä havittelen: olisin halunnut myös kokea uudelleen tuon saman hetken, illan viipyilevän valon, kauneuden ympärilläni, päivänkakkaroiden mahdollisuuksien meren, oman ajan.

Kävelymatkan päässä voisin jatkaa seuraavana päivänä helposti ja vaivattomasti.

Tämä pihapiiri lakeuksien maisemien kera on riittävä kuvauspaikka. Miksi mennä merta edemmäs kalaan?

Jos sä haluat kehittää sun näkemisen ja havainnoimisen taitoa, kommentoi alle VALO, niin saat linkin maksuttomaan harjoitukseen!

Klo 23.18 pinkistä persikkaan taittavan auringonlaskun saattelemana ja pikkulintujen säestämänä Kyrkösjärven patovallill...
09/07/2026

Klo 23.18 pinkistä persikkaan taittavan auringonlaskun saattelemana ja pikkulintujen säestämänä Kyrkösjärven patovallilla kävellessäni mietin, miten luovuuden rytmi ei ole ennaltaennustettava ja miten se tuntuu olevan välillä epälineaarinen. Alussa ja matkalla voi olla kaiken onnistumisenkin seassa tunne, ettei tästä mitään tule, ei tästä saa mistään kiinni.

Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin selkeytyy ja paljastuu.

Muutama vuosi sitten aloittaessani mentorointiryhmässä meni melkein puoli vuotta, ennen kuin löysin aiheen projektilleni, ja sekin hioutui vielä sen jälkeen. Kun puuttuva näkökulma löytyi, moni irralliselta tuntunut asia liittyikin toisiinsa.

Tänä vuonna olen työstänyt oman osaamiseni paketoimista. On ollut yhtä mutkaista löytää omannäköisiä palveluita, ja välillä on tuntunut, että hemmetti kun olen hidas.

Nyt palasten loksahdellessa paikoilleen, tuntuu kuin olisin kiertänyt kuumaa puuroa, ja nyt se on jäähtynyt syötäväksi (tai ainakin paremmin maistettavaksi!).

Sama rytmi pätee kaikessa (luovassa) tekemisessä, ei pelkästään valokuvaamisessa (vaikka siitä nyt puhutaankin).

Aluksi kaikki on hieman epämääräistä ja tekemistäsi ohjaa vain toive lopputuloksesta, vaikka et vielä tiedä keinoja. Kun syvennyt asiaan, opettelet ja kokeilet uutta sekä kuuntelet itseäsi mihin suuntaan haluat mennä, epämääräisyys häviää asteittain ja selkeys syntyy vähitellen.

Silti eteneminen on välillä nopeampaa, välillä tulee suvantoja, välillä turhauttaa. Joskus voi tehdä mieli lopettaakin.

Luovuuden tarkoitus ei ole kulkea suoraa viivaa pitkin. Se kuljettaa ja kypsyttää meitä jokaista omaan tahtiin ja järjestää asioita hitaasti, näkymättömissä pinnan alla, luoden pohjaa sille, että osaat tunnistaa oikean suunnan, kun se viimein näyttäytyy. Silloin huomaat kulkeneesi pidemmälle kuin luulitkaan.

Tänään riittää seuraava askel eteenpäin, loppu selviää matkalla. Perille pääsyn odottamisen sijaan muista pysähtyä katsomaan, mitä matka on tähän mennessä jo antanut.

Milloin viimeksi oivalsit jotain uutta itsestäsi tai valokuvaamisestasi?Siis sellaisen ”vau, näinkö tämä asia onkin!” ta...
04/07/2026

Milloin viimeksi oivalsit jotain uutta itsestäsi tai valokuvaamisestasi?

Siis sellaisen ”vau, näinkö tämä asia onkin!” tai ”tämä on just sitä mitä tarvitsin, en vain tiennyt tästä aiemmin” oivalluksen?

Tai sait isomman ahaa-hetken, jossa palaset loksahtivat pitkän etsimisen jälkeen kohdalleen ”ai että, nyt mä sen löysin, just näin mä oon halunnu kuvata ja näkemäni kertoa”?

Kolme vuotta sitten mulla oli tällainen hetki kuvieni sanoittamisen suhteen. Nyt kesäkuun aikana olen kokenut samanlaisen oivalluksen hetken opettamisen suhteen.

Lähtökohta on ollut selkeä jo aiemmin, näkemisen ja havainnoimisen tavan vahvistaminen ilman vaikeaselkoista tekniikkaa. Silti on ollut hankala sanoittaa, miten mikäkin ajatuksissa oleva kurssi eroaa toisistaan.

Nyt tuon ytimen ympärille on löytynyt selkeämpi suunta.

Viimeiset viikot olen viettänyt suunnitellen tulevaa pohjautuen mun Human Designiin (jos et ole kuullut aiemmin, kurkkaa Theta-moonin tai Avara Mielen kotisivut). Ai että kuinka hyviä ajatuksia sen ansiosta on löytynyt!

Olen oppinut erottamaan, miten eri kurssit tarjoavat erilaisen ratkaisun saman asian eri vivahteisiin hieman eri kohdissa oleville kuvaajille: voit vahvistaa omaa näkemisen tapaa kuvauskohteiden löytymiseen, kertovampien ja vaikuttavampien kuvien ottamiseen, kuvien yhteneväisyyksien löytämiseen ja sarjallistamiseen tai kuvien merkitysten ja niiden kertomien tarinoiden havaitsemiseen.

Ytimessä oleva näkemisen tapa on valokuvaajan tärkein taito (riippumatta siitä, mitä ja miten kuvaa!), ja Human Designin pohjalta tehtynä tuo kaikki tuntuu omalta, juuri musta kumpuavalta, ei kenenkään toisen tavalta.

Toisilta saatu näkökulma johonkin uuteen, tällä kertaa mulla Human Designin muodossa, on näyttänyt voimansa (jälleen!) - se vie asioita eteenpäin nopeammin kuin mihin yksin pystyisi.

Miten on sun kanssa? Millaisiin tilanteisiin sun oivallusten ja kasvun paikat ovat liittyneet ja onko sulla samanlaisia kokemuksia näiden liittymisestä toisilta saatuihin näkökulmiin ja tukeen?

Vuodenaika, joka menee liian nopeastiOn juhannuspäivä, kun kirjoitan tätä. Kesäkuu tuntuu menevän aina niin nopeasti, en...
25/06/2026

Vuodenaika, joka menee liian nopeasti

On juhannuspäivä, kun kirjoitan tätä. Kesäkuu tuntuu menevän aina niin nopeasti, en tiedä miksi? Vai enkö tunnista heinä- tai elokuun tekevän samaa?

Ehkä ajanvääristymä johtuu siitä, että juhannus, keskikesä, tuntuu olevan enemmän kesän alussa kuin keskellä. Kesän ajattelee alkavan kesäkuussa, m***a loppuvan elokuuhun.

Toukokuuta ei vielä lasketa kesään, se on toinen kuukausi, joka tuntuu pikakelaukselta.

Toukokuussa katsottavaa on enemmän kuin ehtii pysähtyä ja sisäistää. Kaikkea ympärillä saisi olla jatkuvasti hengittämässä sisälle. Kesä yllättää, se tulee niin nopeasti, että henkeä haukkoen yritän pysyä mukana ja havainnoida kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu.

Ja kun on vasta päästy keväästä kesään, juhannus tuntuu kuin olisi juuri, tai nippanappa päässyt kiinni lämmöstä ja valosta nauttimiseen, joten miten yöt voivat muka ruveta jo lyhentymään?

Kevät ja kesä on kiihkeää aikaa luonnossa, m***a itsellä laskeutuminen kestää pidempään.

"Mitä kesä merkitsee sulle?"

Törmäsin tuohon kysymykseen Instagramissa. Niin - mitä kesä merkitsee?

Onko se kukkien loistoa, sinisiä taivaita, keltaisia hiekkarantoja, vihreää nurmikkoa, lomailua, uimista, värikästä puutarhaa, raikkaita aamuja, peltomaisemaa, aikaa rentoutua, valoisien öiden taikaa vai hyttysiä metsässä?

Jäin miettimään kesän tarkoitusta, sitä, mihin koitan edelleen laskeutua, ja sitä miten se näkyy valokuvissani.

Samalla haluan kysyä saman kysymyksen sinulta.

Mitä kesä tarkoittaa sinulle? Miten se näkyy valokuvissasi? Miten voisit terävöittää kesän merkityksen näkymistä kuvissasi?

Täydennä lause ”Kesä on minulle…” ja lähde kuvaamaan. Huomaatko jotain, mitä et huomannut aiemmin?

Kesä ei ole menossa vielä minnekään, vaikka välillä siltä tuntuu. Ajanvääristymä palaa vähitellen omiin uomiinsa ja huomaa taas pysyvänsä mukana hitusen paremmin.

Mitä sun kesään kuuluu?

Osoite

Seinäjoki

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Jaana Kotoneva art :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Oikopolut

Jaa

Kategoria