24/09/2026
Tänään tuli suru-uutinen, kun eräs hieman etäisempi tuttava, alansa rautainen ammattilainen siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Sain tiedustelun halukkuudestani hoitaa suruvalitteluadressin suunnittelu. Olin heti mukana.
Olen monesti ajatellut ja välillä puhunutkin muutamille adressien suunnittelusta, joten nyt kun niin mukava ja minuakin monesti auttanut henkilö on nyt poissa, tuntuu, että juuri nyt olisi hyvä hetki aloittaa. Olkoon se minun kunnianosoitukseni hänelle ja osanottoni läheisten suruun.
Mikä adressien suunnittelussa on minun huomioni vetänyt puoleensa? Koen, että monesti maalauksissani on lämminhenkisyyttä, josta kaipaamaan jääneet voisivat saada lohtua. Koen, että luonto tulee avuksi, kun yksilön voimat on vähissä. Pieni vähäeleinen mysteeri tavallisen elämän keskellä voi tuoda yllättävää lohdullisuutta hetkeen; ohi leijaillut höyhen, lähellä pomppinut hieman erikoisesti käyttäytynyt lintu, pilven muoto tai maisemaa harsomaisesti peittävä usva.
Osa kauneimmista tauluistani on luotu silloin, kun on vaikeaa. Koen, että yritän värein ja muodoin yhdistää vaikeuksien keskelle jotain, joka eheyttää, m***a antaa silti tilaa surulle ja tulkinnalle.
Kuvan maalaus ei nyt liity ko. adressiin, m***a on esimerkki maalauksesta, jossa on sekoitus monenlaisia tunteita, päällimmäisenä kuitenkin valo. (Todellisuudessa maalauksen värit ovat pehmeämpiä)
Otan tämän kunniatehtävän kiitollisena vastaan ja siirryn kohta tästä hakukoneoptimoinnin, mainosten ja logon ääreltä työpöydän äärelle, missä maalaaminen tapahtuu.
Hyvää matkaa sinne jonnekin! 🤍
